Kiihkeä tarve siirtyä fotokaupasta muotokuvan pariin sai
minut ja äitini Eila Turtiaisen
tekemään päätöksen perustaa Turkuun uusi valokuvaamo, Studio
Brahe, joka sai nimensä
Brahenkatu 1 osoitteen mukaisesti. Päätös syntyi siis tasan
30 vuotta sitten keväällä 1984.
Tarkoitukseen löytynyt huoneisto vanhan kauniin kivitalon
katutasossa vaati ensimmäiseksi
aikamoisen remontoinnin, mutta loppukesästä alkoi jo oikea
toiminta.
 |
| Studio Brahe Brahenkatu 1 B 1984 |
Aloimme todella keskittyä muotokuvan tekemisen opetteluun.
Suurena oppi-isänä toimi
köyliöläinen Jaakko Ojala, yksi aikamme suurimmista
muotokuvanimistä.
Kursseja käytiin sekä Suomessa että ulkomailla.
Harjoittelufilmirullia kului uskomaton määrä.
 |
| Eila Kallio 1985 |
 |
| Paavo Aitio 1985 |
Harjoittelun kohteina olivat tietysti tuttavat ja sukulaiset,
mutta myös merkkihenkilöt
maaherraa myöten, ja muotokuvien laatu alkoikin jo olla
vakuuttavaa.
Maaherra Paavo Aitio kuvattiin Turun linnan keskiaikaisessa
kuninkaan salissa
ja kuvan arvovaltaisuus on jollain tavalla vieläkin
ainutlaatuista.
Laadun tavoittelun
tuloksina olivat Royal Photographic Societyn ARPS-arvot ja jo
vuonna 1987 saamani vuoden muotokuvaajan arvonimi.
Tästä saatu palkintokurssimatka USA:han avasi taas uusia
näköaloja muotokuvaan ja
mukaan tarttui uudet opit miljöömuotokuvista sekä upeista
glamour-studiopotreteista.
Miljöössä tehdyt muotokuvat saivatkin todella innostuneen
vastaanoton 80-luvun
lopulla ja niiden suosio on studiokuviin verrattuna
säilynytkin vähintään samana.
 |
| Ryhmäkuva USA 1988, itse oikealla ylhäällä. |
Kauniissa suojelukohdetalossa vanhaa sisustusta tuli
käytettyä myös kuvissa mukana,
mutta pian tilat kävivät epäkäytännöllisiksi asiakasmäärän
kasvaessa.
Silloin tehtiin rohkea päätös jättää keskusta ja rakentaa
laitakaupungille Suomen ehkä
upein muotokuvastudio:
vuonna 1991 muutettiin uusiin tiloihin Petreliuksen
kaupunginosaan, osoitteeseen Kaurakatu 22, vajaan neljän
kilometrin päähän keskustasta.
 |
| Julkisivu vuonna 2006 |
Uhkapeli kannatti. Asiakkaamme tulivat mieluusti pois
ruuhkien ja paikoitusongelmien
keskustasta, uuteen upeaan studioomme, jonka takana meillä
oli oma puistikko ulkokuvia
varten. Ulkokuvauksesta omalla tontillamme tulikin menestys,
koska rakensimme puiston
pelkästään kuvausta varten, ja valonohjauskalusto oli aina
hyvin paikalla.
Arvostuksemme kasvoi ja saimme aina vain vaativampia
kuvaustehtäviä.
 | |
| Arkkipiispa John Vikström Tuomikirkon sakasti 1996 |
2000-luvun alkupuolella oli Eila Turtiaisen aika päästä
eläkkeelle ainakin kuvaustehtävistä,
ja tyttäreni Mari Peuho asettui tukevasti kolmantena
sukupolvena mukaan toimintaan.
Samaan aikaan alkoi valokuvauksen tekninen vallankumous ja
siirryttiin digiaikaan.
Filmiaikaisen laadun säilyttäminen alusta alkaen oli
vaativaa, kun kaikki digitaalisuudessa oli
uutta kokeilua. Silloin joukkoon tuli Marin avomies, Teo
Pyykkönen, jonka digitaidot olivat
ratkaiseva apu uusissa haasteissa. Teo suorittikin piakkoin
digiaikaan perustuvan kuvallisen
ilmaisun perustutkinnon VVI:ssä Tampereella. Digitaalinen
laatu ohittikin pian filmin.
30-vuotinen taival turkulaisessa valokuvauksessa on ollut
monipuolinen ja antoisa.
Siihen on mahtunut kuvia tuhansista vihkipareista,
rippiläisistä, lapsista, ylioppilaista ja
monista muista erilaisista muotokuvamalleista. Omalla
tavallaan sekin sisältää turkulaista
historiaa eri trendikausina. Kaikki tämä historia on
edelleen arkistoituna sekä negatiiveina
että tiedostoina ja on yhä asiakkaiden käytettävissä. Ja
niitä yhä käytetäänkin.
Toteutuksen tekniikasta huolimatta hyvä kuva on
vuosikymmenienkin jälkeen hyvä kuva.
 |
| Eräs viimeisimpiä muotokuviani, Immanuel ja Oliver, helmikuu 2014 |
Ari Peuho
